The Wrath Of The Black Baron (2023) 数字艺术 由 Paolo Chiuchiolo

*** ENGLISH ***

I will not tell you what has prompted me now to publish, after so long, the gloomy figure I am about to describe to you any more than the mere sight of this already reprehensible painting can already do.

And I will not, believe me, make any mention of those terrible events that led to the unleashed vengeance of this violent creature against our human race.

Know, however, that the one speaking to you has "worked" for him... and I will only yield to the call of my mind that implores me to reveal to others, as soon as possible, the meannesses of this abortion of nature still ingrained in my memory and that transcends the most disturbing images of my most hidden subconscious.

He was, at the beginning, when, alas, I met him, Baron Tarquinio Geoffroy, a landowner of the Ancient Kingdom of the Anthropomorphs and a stubborn denier of all possible rights that the most unfortunate inhabitants of those places should, in truth, have had.

This being, whose appearance might not instill fear in one who did not know him when he was still as he is in the portrait, has stained himself with the most vile of vengeances that an animal brain could ever conceive.

I met the primate when I had not yet turned ten. I was left to him by my grandparents who lived in those lands without justice because they did not have, in those lean times, enough resources to provide for my sustenance.

From that day on, forever cursed, I had to serve and revere the indefinable entity that resided in that body disguised as a Gorilla.

Those were terrible months that I spent in his service... which then became years. And in those past moments (may heaven have the mercy not to let me remember them anymore) I came to know the ruthless soul that demanded the blood of men for the sole reason that the world, outside of that inhuman abnormal domain, no longer responded to his needs... to his increasingly unpleasant "urges."

The Black Baron, it is well to call him by this "true" epithet from now on, used to mystify his real horrible and indefinable appearance, as well as masking it under a false identifying name (which no parent or who knows who had, in reality, ever attributed to him) also with a fake wild animal body like the poor gorilla we see reproduced here.

Moreover, he, this chameleon being, cunningly covered that single animal carcass that he managed to find who knows where and adapted it to his unworthy mortal shape (since human bodies did not suit him well, according to him, with his build) with an aristocratic evening jacket complete with bow tie and long-sleeved shirt; which would have allowed him, I soon realized, to go unnoticed among the other living species that he astutely invited into his castle and which he himself would then dominate by not letting them out (not at least in the way they had entered).

Well then, the human species remained outside of these subjugated races. This species could defend itself precisely because of the fear arising from the knowledge of the stories of demons and vampires that folklore had gradually handed down over time.

Not that the Black Baron was a devil... no, never... and don’t even think of him as some macabre bloodsucker... absolutely... but our human beliefs, all of them, should go well beyond these ridiculous concepts of evil contemplated so far to depict that impeccable nightmare.

Because he... was worse than a simple demon or blood-thirsty vampire...

And he exceeded well beyond the sphere that surrounds the abominable and confines it so that the cerebral limbs cannot overflow into madness.

He was... a true BODY RECYCLER!

And that embalmed and well-dressed body you see is now a thing of the past!

Believe me! I am sure of it! It no longer has that animal form, do not rely on this!

Only one thing of that portrait, however, has remained with him, and it is the clue thanks to which it would still be possible today to recognize him (if misfortune wants it to come close to us)...
and it is precisely that ruthless light you can see in his eyes!

Spectacular close-up of a gorilla dressed as a man from the 1800s galloping on a black horse.

The anthropomorphic animal is elegantly dressed, and the golden glove is just one of the symbols of his nobility.

The aristocratic mammal sports a black top hat, and the same color is his jacket with gold buttons that overlaps the dress and his shirt; the latter is white with a bow tie.

The mysterious nobleman has a dark, unkempt beard, and his eyes seem to shine like a fire of anger that perhaps smolders within him. His soul burns, and behind his bulk extends a domain of black clouds the color of ash after a sunset fire.

Perhaps night is falling, and the nocturnal landscape with its elements of mystery is already materializing.

The three-dimensional sky seems to close behind the foreground figure; the sun is fleeing.

And in the distance, a mysterious castle looms in the darkness on the left, along with indistinct details that suggest strange figures, perhaps the bodies of men being gradually lifted by something dark on the right...

The 3d gloomy and frightening illustration is an artwork created in the oil painting style that can very well be categorized as horror, the hideous, the terrifying, even though there are no elements that can induce particular fear.

Remarkable.



***français***

Je ne vous dirai pas ce qui m'a poussé maintenant à publier après tant de temps la figure sombre que je m'apprête à vous décrire, plus que ne peut déjà le faire la vision de ce tableau déjà répréhensible.

Et je ne ferai pas, croyez-moi, la moindre allusion à ces faits terribles qui ont conduit à la vengeance déchaînée de cette créature violente contre notre genre humain.

Sachez cependant que celui qui vous parle a "travaillé" pour lui... et je ne céderai qu'à l'appel de mon esprit qui me supplie de révéler à d'autres, le plus tôt possible, les mesquineries de cet avorton de la nature encore ancré dans ma mémoire et qui transcende les images les plus inquiétantes de mon inconscient le plus profond.

Il était, au début, quand, hélas, je l'ai connu, le Baron Tarquinio Geoffroy, propriétaire terrien du Royaume Ancien des Anthropomorphes et négateur têtu de tous les droits possibles que les habitants les plus malheureux de ces lieux auraient dû, en vérité, avoir.

Cet être, dont l'apparence pourrait ne pas inspirer la peur à celui qui ne l'a pas connu quand il était encore tel que dans le portrait, s'est souillé de la plus vile des vengeances que le cerveau d'un animal ait jamais pu concevoir.

J'ai rencontré le primate alors que je n'avais pas encore dix ans. J'ai été laissé à lui par mes grands-parents qui vivaient dans ces terres sans justice car ils n'avaient pas, en ces temps maigres, assez de ressources pour subvenir à mon entretien.

J'ai dû servir et révérer, ainsi, depuis ce jour à jamais maudit, l'entité indéfinissable qui séjournait dans ce corps déguisé en Gorille.

Ce furent des mois terribles que ceux que je passai à son service... qui devinrent ensuite des années. Et dans ces moments écoulés (que le ciel ait la pitié de ne plus me les faire remémorer) j'ai connu l'âme impitoyable qui exigeait le sang des hommes pour la seule raison que le monde, en dehors de ce domaine anormal et inhumain, ne répondait plus à ses besoins... à ses "impulsions" on ne peut plus désagréables.

Le Baron Noir, il est bon de l'appeler ainsi désormais de ce "vrai" sobriquet, usait de mystification pour son apparence réelle horrible et indéfinissable en plus de la masquer sous un faux nom d'identification (que jamais aucun parent ou qui sait qui d'autre ne lui avait, en réalité, jamais attribué) aussi avec un faux corps d'animal sauvage comme le pauvre gorille que nous voyons reproduit ici.

De plus, lui, cet être caméléon, recouvrit astucieusement cette unique dépouille d'animal mort qu'il réussit à trouver on ne sait où et à adapter à sa forme mortelle indigne (puisque les corps humains ne lui allaient pas bien, selon lui, avec sa carrure) avec une veste de soirée aristocratique avec nœud papillon et chemise à manches longues ; ce qui lui aurait permis, je m'en rendis compte rapidement, de passer inaperçu parmi les autres espèces vivantes qu'il invitait astucieusement dans son château et qu'il dominerait ensuite en ne les laissant plus sortir (pas au moins de la façon dont elles y étaient entrées).

Eh bien donc, de ces races asservies, l'espèce humaine resta à l'écart. Cette espèce a pu se défendre grâce à la peur née de la connaissance des histoires de démons et de vampires que le folklore avait progressivement transmises au fil du temps.

Ce n'est pas que le Baron Noir soit un diable... non, jamais... et ne pensez même pas à quelque macabre buveur de sang... absolument pas... mais les croyances de nous autres hommes, toutes, devraient aller bien au-delà de ces ridicules concepts du mal contemplés jusqu'à présent pour représenter ce cauchemar impeccable.

Car lui... était pire qu'un simple démon ou vampire assoiffé de sang...

Et il a dépassé de loin la sphère qui entoure l'abominable et le confine pour que les membres cérébraux ne puissent pas déborder dans la folie.

Il était... un véritable RECYCLEUR DE CORPS !

Et ce corps emballé et bien habillé que vous voyez est maintenant chose du passé !

Croyez-moi ! J'en suis certain ! Il n'a plus cette forme animale, ne vous y fiez pas !

Une seule chose de ce portrait, cependant, lui est restée et c'est l'indice grâce auquel il serait encore possible aujourd'hui de le reconnaître (si le malheur veut qu'il s'approche près de nous)...

et c'est précisément cette lumière impitoyable que vous pouvez voir dans ses yeux !

Gros plan spectaculaire d'un gorille déguisé en homme du 19ème siècle galopant sur un cheval noir.

L'animal anthropomorphe est élégamment vêtu et le gant doré n'est qu'un des symboles de sa noblesse.

Le mammifère aristocratique arbore un chapeau haut de forme noir et sa veste de la même couleur aux boutons d'or chevauche le pardessus et sa chemise ; cette dernière blanche avec un nœud papillon.

Le noble mystérieux a une barbe sombre inculte et ses yeux semblent briller comme un feu de colère qui couve peut-être en lui. Son âme brûle et derrière sa masse s'étend un domaine de nuages noirs de la couleur des cendres après un incendie au coucher du soleil.

Peut-être que la nuit tombe et que le paysage nocturne avec ses éléments de mystère se matérialise déjà.

Le ciel tridimensionnel semble se refermer derrière la figure au premier plan ; le soleil fuit.

Et au loin se profile dans les ténèbres un mystérieux château sur la gauche et des détails peu nets qui font penser à d'étranges figures, peut-être les corps d'hommes progressivement soulevés par quelque chose d'obscur sur la droite...

L'illustration 3D sombre et effrayante est une œuvre d'art créée dans le style de la peinture à l'huile qui peut très bien s'insérer dans la catégorie de l'horreur, de l'horrible, du terrifiant bien qu'il n'y ait pas d'éléments pouvant induire une peur particulière.

Remarquable.





***DEUTSCH***

Ich werde Ihnen nicht sagen, was mich jetzt dazu gebracht hat, nach so langer Zeit die düstere Figur zu veröffentlichen, die ich Ihnen beschreiben werde, mehr als es bereits der Anblick dieses bereits verwerflichen Gemäldes tun kann.

Und ich werde, glauben Sie mir, keinen Hinweis auf die schrecklichen Ereignisse geben, die zur entfesselten Rache dieser gewalttätigen Kreatur gegen unsere Menschheit geführt haben.

Wissen Sie jedoch, dass derjenige, der zu Ihnen spricht, für ihn "gearbeitet" hat... und ich werde nur dem Ruf meines Geistes nachgeben, der mich anfleht, anderen so schnell wie möglich die Gemeinheiten dieses Aborts der Natur zu offenbaren, der noch in meinem Gedächtnis verankert ist und der die unheimlichsten Bilder meines verborgensten Unbewussten übersteigt.

Er war zu Beginn, als ich ihn, ach, kennenlernte, Baron Tarquinio Geoffroy, ein Landbesitzer des Alten Königreichs der Anthropomorphen und ein hartnäckiger Leugner aller möglichen Rechte, die die unglücklichen Bewohner dieser Orte in Wahrheit haben sollten.

Dieses Wesen, dessen Aussehen möglicherweise kein Angstgefühl bei demjenigen hervorruft, der ihn nicht kannte, als er noch so war wie im Porträt, hat sich mit der abscheulichsten Rache beschmutzt, die ein tierisches Gehirn je konzipieren konnte.

Ich lernte den Primaten kennen, als ich noch nicht zehn Jahre alt war. Ich wurde ihm von meinen Großeltern überlassen, die in diesen gerechtenlosen Ländern lebten, da sie in diesen mageren Zeiten nicht genügend Ressourcen hatten, um für meinen Unterhalt zu sorgen.

So musste ich von diesem für immer verfluchten Tag an die undefinierbare Entität dienen und sie verehren, die in diesem als Gorilla getarnten Körper wohnte.

Es waren schreckliche Monate, die ich in seinem Dienst verbrachte... die dann Jahre wurden. Und in diesen vergangenen Zeiten (möge der Himmel Mitleid haben und mich nicht mehr daran erinnern lassen) lernte ich die erbarmungslose Seele kennen, die das Blut der Menschen forderte, nur weil die Welt außerhalb seines inhumanen, abnormalen Herrschaftsgebiets nicht mehr seinen Bedürfnissen entsprach... seinen überaus unangenehmen "Drängen".

Der Schwarze Baron, es ist gut, ihn von nun an mit diesem "wahren" Titel zu nennen, pflegte sein reales, schreckliches und undefinierbares Aussehen zu mystifizieren, indem er es unter einem falschen Identitätsnamen verbarg (den ihm in Wirklichkeit nie ein Elternteil oder sonst jemand zugewiesen hatte) und auch mit einem falschen Körper eines wilden Tieres, wie dem armen Gorilla, den wir hier reproduziert sehen.

Darüber hinaus kleidete er, dieses Chamäleon-Wesen, geschickt die einzige Leiche eines toten Tieres, die er irgendwo finden konnte, um und passte sie seiner unwürdigen sterblichen Gestalt an (da menschliche Körper seiner Meinung nach nicht zu seiner Statur passten) mit einem aristokratischen Abendanzug, komplett mit Fliege und langärmeligem Hemd; was ihm, wie ich bald erkannte, erlaubte, unter den anderen lebenden Arten, die er geschickt in sein Schloss einlud, unbemerkt zu bleiben und die er dann dominierte, indem er sie daran hinderte, wieder herauszukommen (nicht zumindest auf die Art und Weise, wie sie hineingekommen waren).

Nun, aus diesen unterjochten Rassen blieb gerade die menschliche Spezies außen vor. Diese Spezies konnte sich dank der Angst verteidigen, die aus dem Wissen über die Geschichten von Dämonen und Vampiren entstand, die das Volksgut seit jeher überliefert hatte.

Nicht, dass der Schwarze Baron ein Teufel war... nein, niemals... und denken Sie nicht einmal an irgendeinen makabren Blutsauger... absolut nicht... aber die Überzeugungen von uns Menschen sollten weit über diese lächerlichen Konzepte des Bösen hinausgehen, die bis heute betrachtet werden, um diesen einwandfreien Albtraum darzustellen.

Denn er... war schlimmer als ein einfacher Teufel oder ein blutdürstiger Vampir...

Und er überschritt weit über die Sphäre hinaus, die das Abscheuliche umgibt und es einschränkt, damit die Gehirnmasse nicht in den Wahnsinn überlaufen kann.

Er war... ein wahrer KÖRPERRECYCLER!

Und der einbalsamierte und gut gekleidete Körper, den Sie sehen, ist jetzt eine Sache der Vergangenheit!

Glauben Sie mir! Ich bin mir sicher! Er hat nicht mehr diese tierische Form, vertrauen Sie darauf nicht!

Eine einzige Sache aus diesem Porträt ist ihm jedoch geblieben, und es ist der Hinweis, dank dem es auch heute noch möglich wäre, ihn zu erkennen (falls das Unglück will, dass er uns nahe kommt)...

und es ist genau dieses erbarmungslose Licht, das Sie in seinen Augen sehen können!

Spektakulärer Nahauftritt eines Gorillas, der als Mensch des 19. Jahrhunderts auf einem schwarzen Pferd galoppiert.

Das anthropomorphe Tier ist elegant gekleidet, und der goldene Handschuh ist nur eines der Symbole seiner Noblesse.

Das aristokratische Säugetier trägt einen schwarzen Zylinder, und seiner Jacke in derselben Farbe mit goldenen Knöpfen überlappt den Überwurf und sein Hemd; letzteres ist weiß mit Fliege.

Der geheimnisvolle Adelige hat einen dunklen, ungepflegten Bart, und seine Augen scheinen zu leuchten wie ein Feuer der Wut, das vielleicht in ihm glimmt. Seine Seele brennt, und hinter seinem Körper erstreckt sich ein Reich aus schwarzen Wolken, die die Farbe von Asche nach einem Brand bei Sonnenuntergang haben.

Vielleicht senkt sich die Nacht, und die nächtliche Landschaft mit ihren mysteriösen Elementen materialisiert sich bereits.

Der dreidimensionale Himmel scheint sich hinter der Figur im Vordergrund zu schließen; die Sonne flieht.

Und in der Ferne zeichnet sich zwischen den Schatten ein geheimnisvolles Schloss auf der linken Seite ab und unscharfe Details, die an seltsame Figuren denken lassen, vielleicht die Körper von Männern, die allmählich von etwas Dunklem auf der rechten Seite angehoben werden...

Die düstere und erschreckende 3D-Illustration ist ein Kunstwerk, das im Stil eines Ölgemäldes geschaffen wurde und sehr gut in die Kategorie Horror, das Abscheuliche, das Erschreckende eingeordnet werden kann, obwohl es keine Elemente gibt, die besonderen Schrecken hervorrufen könnten.

Bemerkenswert.




*** ITALIANO ***

Io non vi dirò cosa mai mi abbia spinto adesso a pubblicare dopo tanto tempo la tetra figura che sto per descrivervi più di quanto non possa già fare la visione di questo già riprovevole dipinto.

E non farò, credetemi, accenno alcuno a quei terribili fatti che portatono alla vendetta scatenata da questa creatura violenta contro il nostro genere umano.

Sappiate, però, che chi vi sta parlando ha "lavorato" per lui... e cederò solo al richiamo della mia mente che mi implora di rivelare ad altri, il prima possibile, le meschinità di questo aborto della natura ancora insito nella mia memoria e che travalica le immagini più inquietanti del mio inconcio più recondito.

Egli fu agli inizi, quando, ahimè, lo conobbi, il Barone Tarquinio Geoffroy, proprietario terriero dell'Antico Regno degli Antropomorfi e ostico negatore di tutti i diritti possibili che gli abitanti sfortunatissimi di quei luoghi avrebbero, in verità, dovuto avere.

Questo essere, il cui aspetto potrebbe non incutere timore in colui che non lo abbia conosciuto quando era ancora tale come nel ritratto, si è macchiato della più turpe delle vendette che cervello animale potesse mai concepire.

Conobbi il primate quando ancora non avevo compiuto dieci anni. Fui lasciato a lui dai miei nonni che dimoravano in quelle terre senza giustizia poiché non ebbero, in quei tempi magri, abbastanza risorse per provvedere al mio sostentamento.

Dovetti servire e riverire, così, da quel giorno per sempre maledetto, l'entità indefinibile che soggiornava in quel corpo camuffato da Gorilla.

Furono mesi terribili quelli che trascorsi al suo servizio... che poi diventarono anni. E in quei trascorsi passati (che il cielo abbia la pietà di non farmelo più rimembrare) conobbi la spietata anima che esigeva il sangue degli uomini per il solo fatto che il mondo, fuori da quel suo inumano dominio anormale, non rispondeva più alle sue necessità... alle sue oltremai sgradevoli "impellenze".

Il Barone Nero, è bene da ora in avanti chiamarlo con questo "vero" appellativo, usava mistificare quel suo reale aspetto orrendo e indefinibile oltre che mascherandolo sotto falso nome identificativo (che mai nessun genitore o chissà altri gli aveva, in realtà, mai attribuito) anche con un finto corpo di animale selvatico quale il povero gorilla che noi qui vediamo riprodotto.

Per di più egli, questo essere camaleonte, ricoprì astutamente quell'unica spoglia di animale morto che riuscì a trovare chissà dove e riadattare alla sua indegna sagoma mortale (dato che corpi umani mal si confacevano, secondo lui, alla sua corporatura) con una aristocratica giacca da sera con tanto di pappillon e camicia dalle lunghe maniche; il che gli avrebbe permesso, lo intuii ben presto, di passare inosservato tra le altre specie viventi che astutamente invitava nel suo castello e che lui stesso avrebbe poi dominato non facendole più uscire (non almeno nel modo come vi erano entrati).

Ebbene dunque, da queste razze soggiogate, rimase fuori proprio la specie umana. La quale specie potè difendersi grazie propro alla paura scaturita dalla conoscenza delle storie dei demoni e dei vampiri che il folclore via via aveva da sempre tramandato.

Non che il Barone Nero fosse un diavolo... no, giammai... e non si pensi neppure a un qualunque macabro succhiatore di sangue... assolutamente... ma le credenze di noi uomini, tutte, dovrebbero andare ben oltre questi ridicoli concetti del male fin'oggi contemplati per raffigurare quell'incubo ineccepibile.

Poiché esso... fu peggio che un semplice demonio o vampiro assetato si sangue...

E superò ben oltre la sfera che circonda l'abominevole e che lo confina affinché le membra celebrali non possano strabordare nella pazzia.

Esso fu... un autentico RICICLATORE DI CORPI!

E quel corpo imbalsamato e ben vestito che vedete è oramai cosa passata!

Credetimi! Ne sono certo! Non ha più quella forma animale, non affidatevi a questo!

Una sola cosa di quel ritratto, però, gli è rimasta ed è l'indizio grazie al quale sarebbe possibile ancora oggi riconoscerlo (semmai sventura vuole che esso giunga fin vicino a noi)...

ed è proprio quella spietata luce che potete vedere nei suoi occhi!

Primo piano spettacolare di un gorilla travestito da uomo del 1800 a galoppo su cavallo nero.

L'animale antropomorfo è vestito elegantemente ed il guanto dorato è solo uno dei simboli della sua nobiltà.

L'aristocratico mammifero sfoggia un cappello a cilindro nero e dello stesso colore è la sua giacca dai bottoni d'oro che scavalca il copriabito e la sua camicia; quest'ultima bianca con papillon.

Il nobile misterioso ha la barba scura incolta e gli occhi sembrano brillare come un fuoco di rabbia che forse cova dentro di lui. Il suo animo arde e dietro la sua stazza si estende un dominio di nubi nere che hanno il colore della cenere dopo un incendio al tramonto.

Forse la notte sta scendendo e il panorama notturno con i suoi elementi di mistero si sta già materializzando.

Il cielo tridimensionale sembra chiudersi dietro la figura in primo piano; il sole è in fuga.

E lontanto si staglia tra le tenebre un misterioso castello sulla sinistra e dettagli poco nitidi che fanno pensare a strane figure, forse corpi di uomini che vengono man mano sollevati da qualcosa di oscuro sulla destra...

L'illustrazione 3d cupa e spaventosa è un'opera d'arte creata sullo stile del dipinto ad olio che può essere benissimo inserita nella categoria dell'orrore, dell'orrido, del terrificante sebbene non vi siano elementi che possano indurre ad avere particolare timore.

Notevole.




*** Español ***


No les diré qué me ha impulsado ahora a publicar después de tanto tiempo la tétrica figura que estoy a punto de describirles más de lo que ya puede hacerlo la visión de esta ya reprochable pintura.

Y no haré, créanme, ninguna alusión a esos terribles hechos que llevaron a la venganza desatada por esta criatura violenta contra nuestra especie humana.

Sepan, sin embargo, que quien les habla ha "trabajado" para él... y cederé solo al llamado de mi mente que me implora revelar a otros, lo antes posible, las mezquindades de este aborto de la naturaleza aún presente en mi memoria y que trasciende las imágenes más inquietantes de mi inconsciente más recóndito.

Él fue, al principio, cuando, ay, lo conocí, el Barón Tarquinio Geoffroy, terrateniente del Antiguo Reino de los Antropomorfos y obstinado negador de todos los derechos posibles que los habitantes desafortunados de esos lugares debieron, en verdad, tener.

Este ser, cuyo aspecto podría no infundir temor en quien no lo haya conocido cuando aún era tal como en el retrato, se ha manchado con la más vil de las venganzas que un cerebro animal podría concebir.

Conocí al primate cuando aún no había cumplido diez años. Fui dejado a su cuidado por mis abuelos que habitaban en esas tierras sin justicia, pues no tuvieron, en esos tiempos magros, suficientes recursos para proveer a mi sustento.

Tuve que servir y reverenciar, así, desde aquel día maldito para siempre, a la entidad indefinible que residía en ese cuerpo disfrazado de gorila.

Fueron meses terribles los que pasé a su servicio... que luego se convirtieron en años. Y en esos pasados (que el cielo tenga piedad de no hacerme recordar más) conocí el alma despiadada que exigía la sangre de los hombres por el mero hecho de que el mundo, fuera de su inhumano dominio anormal, ya no respondía a sus necesidades... a sus ya desagradables "apremios".

El Barón Negro, es bueno llamarlo de ahora en adelante con este "verdadero" apelativo, solía mistificar su real aspecto horrendo e indefinible, además de enmascararlo bajo un falso nombre identificativo (que jamás ningún padre o quién sabe quién le había, en realidad, atribuido) también con un falso cuerpo de animal salvaje como el pobre gorila que aquí vemos reproducido.

Además, él, este ser camaleónico, cubrió astutamente ese único despojo de animal muerto que logró encontrar quién sabe dónde y lo adaptó a su indigno cuerpo mortal (ya que los cuerpos humanos mal se ajustaban, según él, a su constitución) con una aristocrática chaqueta de noche con pajarita y camisa de mangas largas; lo que le habría permitido, lo intuí pronto, pasar desapercibido entre las otras especies vivientes que astutamente invitaba a su castillo y que él mismo luego dominaría sin permitirles salir (no al menos de la manera en que habían entrado).

Y así, de estas razas sometidas, quedó fuera precisamente la especie humana. La cual especie pudo defenderse gracias precisamente al miedo surgido del conocimiento de las historias de demonios y vampiros que el folclore había transmitido siempre.

No es que el Barón Negro fuera un diablo... no, jamás... y no se piense tampoco en un macabro chupador de sangre... absolutamente... pero las creencias de nosotros los hombres, todas, deberían ir mucho más allá de estos ridículos conceptos del mal hasta hoy contemplados para representar ese inapelable horror.

Porque él... fue peor que un simple demonio o vampiro sediento de sangre...

Y superó con creces la esfera que rodea lo abominable y que lo confina para que las partes cerebrales no puedan desbordarse en la locura.

Él fue... ¡un auténtico RECICLADOR DE CUERPOS!

Y ese cuerpo embalsamado y bien vestido que ven es ya cosa del pasado.

¡Créanme! ¡Estoy seguro! No tiene más esa forma animal, ¡no se confíen en esto!

Una sola cosa de ese retrato, sin embargo, le ha quedado y es la pista gracias a la cual sería posible aún hoy reconocerlo (si la desgracia quiere que se acerque a nosotros)...

y es precisamente esa despiadada luz que pueden ver en sus ojos.

Primer plano espectacular de un gorila disfrazado de hombre del 1800 a galope sobre un caballo negro.

El animal antropomórfico está elegantemente vestido y el guante dorado es solo uno de los símbolos de su nobleza.

El mamífero aristocrático luce un sombrero de copa negro y de ese mismo color es su chaqueta con botones de oro que sobrepasa el abrigo y su camisa; esta última blanca con pajarita.

El noble misterioso tiene la barba oscura desaliñada y los ojos parecen brillar como un fuego de rabia que quizás arde dentro de él. Su alma arde y detrás de su corpulencia se extiende un dominio de nubes negras que tienen el color de la ceniza después de un incendio al atardecer.

Quizás la noche está cayendo y el panorama nocturno con sus elementos de misterio ya se está materializando.

El cielo tridimensional parece cerrarse detrás de la figura en primer plano; el sol está huyendo.

Y a lo lejos se perfila entre las tinieblas un misterioso castillo a la izquierda y detalles poco nítidos que hacen pensar en extrañas figuras, quizás cuerpos de hombres que son levantados poco a poco por algo oscuro a la derecha...

La ilustración 3D oscura y aterradora es una obra de arte creada al estilo de la pintura al óleo que puede ser perfectamente encuadrada en la categoría del horror, lo horrendo, lo aterrador aunque no haya elementos que puedan inducir a tener un temor particular.

Notable.




*** Português ***

Não lhes direi o que me levou agora a publicar, após tanto tempo, a tétrica figura que estou prestes a descrever mais do que já pode fazê-lo a visão desta já reprovável pintura.

E não farei, acreditem, nenhuma alusão a esses terríveis fatos que levaram à vingança desencadeada por esta criatura violenta contra a nossa espécie humana.

Saibam, porém, que quem lhes fala "trabalhou" para ele... e cederei apenas ao chamado da minha mente que me implora para revelar a outros, o mais rápido possível, as mesquinharias deste aborto da natureza ainda presente na minha memória e que transcende as imagens mais inquietantes do meu inconsciente mais profundo.

Ele foi, no início, quando, ai de mim, o conheci, o Barão Tarquinio Geoffroy, proprietário de terras do Antigo Reino dos Antropomorfos e obstinado negador de todos os direitos possíveis que os habitantes desafortunados daqueles lugares deveriam, na verdade, ter.

Esse ser, cujo aspecto pode não infundir temor em quem não o conheceu quando ainda era tal como no retrato, manchou-se com a mais vil das vinganças que um cérebro animal poderia conceber.

Conheci o primata quando ainda não havia completado dez anos. Fui deixado aos cuidados dele por meus avós que habitavam aquelas terras sem justiça, pois não tiveram, naqueles tempos difíceis, recursos suficientes para prover meu sustento.

Tive que servir e reverenciar, assim, desde aquele dia maldito para sempre, a entidade indefinível que residia naquele corpo disfarçado de gorila.

Foram meses terríveis os que passei a seu serviço... que depois se tornaram anos. E nesses passados (que o céu tenha piedade de não me fazer lembrar mais) conheci a alma impiedosa que exigia o sangue dos homens pelo mero fato de que o mundo, fora de seu domínio inumano e anormal, já não respondia às suas necessidades... às suas já desagradáveis "apremiações".

O Barão Negro, é bom chamá-lo a partir de agora com este "verdadeiro" apelido, costumava mistificar seu real aspecto horrendo e indefinível, além de mascará-lo sob um falso nome identificativo (que nunca nenhum pai ou quem sabe quem realmente lhe havia atribuído) também com um corpo falso de animal selvagem como o pobre gorila que aqui vemos reproduzido.

Além disso, ele, esse ser camaleônico, cobriu astutamente aquele único despojo de animal morto que conseguiu encontrar quem sabe onde e adaptou-o à sua indignidade corporal mortal (já que corpos humanos mal se ajustavam, segundo ele, à sua constituição) com um aristocrático paletó de noite com gravata borboleta e camisa de mangas longas; o que lhe teria permitido, intuí logo, passar despercebido entre as outras espécies viventes que astutamente convidava para seu castelo e que ele mesmo dominaria depois sem permitir que saíssem (não ao menos da maneira como haviam entrado).

E assim, dessas raças sujeitadas, ficou de fora precisamente a espécie humana. A qual pôde se defender graças precisamente ao medo surgido do conhecimento das histórias de demônios e vampiros que o folclore sempre havia transmitido.

Não é que o Barão Negro fosse um diabo... não, jamais... e não se pense também em um macabro sugador de sangue... absolutamente... mas as crenças de nós homens, todas, deveriam ir muito além desses ridículos conceitos do mal até hoje contemplados para representar aquele pesadelo inegável.

Porque ele... foi pior do que um simples demônio ou vampiro sedento de sangue...

E superou com muito a esfera que rodeia o abominável e que o confina para que as partes cerebrais não possam transbordar na loucura.

Ele foi... um autêntico RECICLADOR DE CORPOS!

E aquele corpo embalsamado e bem vestido que veem é já coisa do passado.

Acreditem em mim! Estou certo! Não tem mais aquela forma animal, não se confiem nisso!

Uma única coisa daquele retrato, porém, lhe restou e é a pista graças à qual ainda seria possível reconhecê-lo (se a desgraça quiser que ele chegue perto de nós)...

e é precisamente aquela luz impiedosa que podem ver em seus olhos!

Close espetacular de um gorila disfarçado de homem do século XIX a galope em um cavalo negro.

O animal antropomórfico está elegantemente vestido e a luva dourada é apenas um dos símbolos de sua nobreza.

O mamífero aristocrático exibe um chapéu de cilindro negro e da mesma cor é seu paletó com botões de ouro que sobrepõe o casaco e sua camisa; esta última branca com gravata borboleta.

O nobre misterioso tem a barba escura por fazer e os olhos parecem brilhar como um fogo de raiva que talvez arda dentro dele. Sua alma arde e atrás de sua estatura se estende um domínio de nuvens negras que têm a cor da cinza após um incêndio ao pôr do sol.

Talvez a noite esteja caindo e a paisagem noturna com seus elementos de mistério já esteja se materializando.

O céu tridimensional parece se fechar atrás da figura em primeiro plano; o sol está fugindo.

E ao longe se perfila entre as trevas um misterioso castelo à esquerda e detalhes pouco nítidos que fazem pensar em figuras estranhas, talvez corpos de homens que estão sendo levantados gradualmente por algo obscuro à direita...

A ilustração 3D sombria e assustadora é uma obra de arte criada ao estilo da pintura a óleo que pode ser perfeitamente enquadrada na categoria do horror, do horrendo, do aterrador, embora não haja elementos que possam induzir a ter um temor particular.

Notável.



*** Nederlands***

Ik zal jullie niet vertellen wat mij er nu toe heeft gebracht om na zo lang tijd deze sombere figuur te publiceren die ik jullie ga beschrijven, meer dan wat het zicht op dit al laakbare schilderij al kan doen.

En ik zal, geloof me, geen enkele toespeling maken op die vreselijke feiten die leidden tot de wraak die door dit gewelddadige wezen werd ontketend tegen ons menselijk geslacht.

Weet echter dat degene die tot jullie spreekt voor hem heeft "gewerkt"... en ik zal alleen toegeven aan de oproep van mijn geest die mij smeekt om zo snel mogelijk aan anderen de gemeenheden te onthullen van dit abortus van de natuur dat nog steeds in mijn geheugen zit en die de meest verontrustende beelden van mijn diepste onderbewustzijn overstijgt.

Hij was in het begin, toen ik hem helaas leerde kennen, Baron Tarquinio Geoffroy, landeigenaar van het Oude Koninkrijk der Antropomorfen en hardnekkige ontkenner van alle mogelijke rechten die de ongelukkige bewoners van die streken in werkelijkheid hadden moeten hebben.

Dit wezen, wiens uiterlijk geen angst zou kunnen inboezemen bij iemand die hem niet kende toen hij nog was zoals op het portret, heeft zich bezoedeld met de laagste vorm van wraak die een dierlijk brein ooit had kunnen bedenken.

Ik leerde de primaat kennen toen ik nog geen tien jaar oud was. Ik werd aan hem overgelaten door mijn grootouders die woonden in die onrechtvaardige landen omdat ze in die magere tijden niet genoeg middelen hadden om in mijn onderhoud te voorzien.

Vanaf die vervloekte dag voor altijd moest ik dienen en eren de ondefinieerbare entiteit die huisde in dat vermomde gorillaliggaam.

Het waren vreselijke maanden die ik in zijn dienst doorbracht... die later jaren werden. En in die voorbije (moge de hemel genadig zijn en me niet meer laten herinneren) leerde ik de meedogenloze ziel kennen die het bloed van de mensen eiste, alleen omdat de wereld, buiten zijn onmenselijke abnormale heerschappij, niet langer voldeed aan zijn behoeften... aan zijn al onaangename "dringende noden".

De Zwarte Baron, is goed om hem voortaan met deze "ware" bijnaam te noemen, was gewoon om zijn werkelijke afschuwelijke en ondefinieerbare uiterlijk te mystificeren, en het ook te maskeren onder een valse identificatienaam (die geen enkele vader of wie dan ook hem in werkelijkheid ooit had gegeven) ook met een vals lichaam van een wild dier zoals de arme gorilla die we hier zien afgebeeld.

Bovendien bedekte hij, deze kameleonachtige wezen, sluw die ene huid van een dood dier dat hij weet waar vandaan had weten te halen en aan te passen aan zijn onwaardige sterfelijke gestalte (aangezien menselijke lichamen volgens hem slecht pasten bij zijn constitutie) met een aristocratische avondjasje met vlinderdas en hemd met lange mouwen; wat hem, begreep ik al snel, in staat zou stellen om onopgemerkt te blijven tussen de andere levende soorten die hij sluw uitnodigde in zijn kasteel en die hij zelf daarna zou overheersen zonder hen nog te laten vertrekken (niet tenminste niet op de manier waarop ze waren binnengekomen).

Zo bleef dus precies het menselijk ras buiten deze onderworpen rassen. Welke soort zich kon verdedigen dankzij de angst die voortkwam uit de kennis van de verhalen over demonen en vampiers die de folklore altijd had overgeleverd.

Niet dat de Zwarte Baron een duivel was... nee, nooit... en denk ook niet aan een macabere bloedzuiger... absoluut niet... maar de overtuigingen van ons, mensen, allemaal, zouden veel verder moeten gaan dan deze belachelijke concepten van kwaad die tot nu toe werden beschouwd om die onaantastbare nachtmerrie af te beelden.

Want hij... was erger dan een gewone demon of bloeddorstige vampier...

En overtrof ruimschoots de sfeer die het afschuwelijke omringt en het inperkt opdat de hersengedeelten niet in waanzin zouden kunnen overstromen.

Hij was... een authentieke LICHAAMRECYCLER!

En dat gebalsemd en goed gekleed lichaam dat jullie zien is nu verleden tijd!

Geloof me! Ik ben er zeker van! Het heeft die dierlijke vorm niet meer, vertrouw daar niet op!

Eén ding van dat portret is echter bij hem gebleven en dat is de aanwijzing waarmee het nog steeds mogelijk zou zijn om hem te herkennen (mocht het ongeluk willen dat hij dichtbij ons komt)...

en dat is precies dat meedogenloze licht dat je in zijn ogen kunt zien!

Spectaculaire close-up van een gorilla verkleed als een 19e-eeuwse man te paard op een zwart paard.

Het antropomorfe dier is elegant gekleed en de gouden handschoen is slechts één van de symbolen van zijn adel.

Het aristocratische zoogdier draagt een zwarte hoge hoed en van dezelfde kleur is zijn jas met gouden knopen die over de jas en zijn overhemd valt; deze laatste wit met vlinderdas.

De mysterieuze edelman heeft een onverzorgde donkere baard en zijn ogen lijken te branden als een vuur van woede dat misschien in hem brandt. Zijn ziel brandt en achter zijn gestalte strekt zich een domein van zwarte wolken uit die de kleur hebben van as na een brand bij zonsondergang.

Misschien daalt de nacht neer en materialiseert het nachtelijke landschap met zijn mysterieuze elementen zich al.

De driedimensionale hemel lijkt zich te sluiten achter de figuur op de voorgrond; de zon vlucht.

En in de verte tekent zich tussen de duisternis links een mysterieus kasteel af en onduidelijke details die doen denken aan vreemde figuren, misschien lichamen van mannen die geleidelijk aan iets donkers rechts worden opgetild...

De sombere en angstaanjagende 3D-illustratie is een kunstwerk gemaakt in de stijl van de olieverfschilderkunst die prima past in de categorie horror, gruwelijk, angstaanjagend, hoewel er geen elementen zijn die tot bijzondere angst kunnen aanzetten.

Opmerkelijk.




*** suomeksi***

En kerro teille, mikä sai minut nyt julkaisemaan tämän synkän hahmon, jota aion kuvata enemmän kuin mitä tämä jo tuomittava maalaus voi tehdä.

Eikä tee, uskokaa minua, mitään viittausta niihin kauheisiin tapahtumiin, jotka johtivat tähän väkivaltaiseen olentoon kohdistuvaan kostonpurkaukseen ihmiskuntaamme vastaan.

Tiedätte kuitenkin, että se, joka teille puhuu, on "työskennellyt" hänen hyväkseen... ja antaudun vain mieleni kutsulle, joka rukoilee minua paljastamaan muille mahdollisimman pian tämän luonnon abortin alhaisuudet, jotka ovat edelleen muistissani ja ylittävät syvimmän alitajuntani häiritsevimmät kuvat.

Hän oli alussa, kun, voi surkeutta, tutustuin häneen, baroni Tarquinio Geoffroy, maanomistaja Antropomorfien Vanhan Kuninkaan valtakunnassa ja itsepäinen kaikkien mahdollisten oikeuksien kieltäjä, jotka onnettomilla asukkailla noilta alueilta olisi todellisuudessa pitänyt olla.

Tämä olento, jonka ulkonäkö ei välttämättä herätä pelkoa niissä, jotka eivät tunteneet häntä silloin, kun hän oli vielä sellainen kuin kuvassa, on tahraantunut alhaisimmalla koston muodolla, jonka eläimellinen aivot ovat koskaan voineet kuvitella.

Tutustuin primattiin, kun en ollut vielä täyttänyt kymmentä vuotta. Jäin hänen huomaansa isovanhemmiltani, jotka asuivat noilla oikeudettomilla mailla, sillä heillä ei ollut noina niukkina aikoina tarpeeksi resursseja elatukseni turvaamiseksi.

Jouduin palvelemaan ja kunnioittamaan, niin, tuosta ikuisesti kirotusta päivästä lähtien, määrittelemätöntä olentoa, joka asui tässä gorillan naamioidussa kehossa.

Ne olivat kauheita kuukausia, jotka vietin hänen palveluksessaan... jotka sitten muuttuivat vuosiksi. Ja noina menneinä aikoina (taivaan olkoon armollinen, ettei minun enää tarvitse muistaa niitä) tutustuin armottomaan sieluun, joka vaati ihmisten verta pelkästään siksi, että maailma, hänen epäinhimillisestä epänormaalista valtakunnastaan ulkopuolella, ei enää vastannut hänen tarpeisiinsa... hänen jo epämiellyttäviin "kiireellisiin tarpeisiinsa".

Baronia Mustaa, on hyvä kutsua häntä tästä eteenpäin tällä "todellisella" nimityksellä, oli tapana mystifioida hänen todellinen kauhea ja määrittelemätön ulkonäkönsä, ja peittää se myös valeidentiteetillä (jonka ei mikään vanhempi tai kuka tahansa muu oikeasti koskaan ollut hänelle antanut) myös vale-eläimen keholla, kuten köyhällä gorillalla, jonka näemme täällä kuvattuna.

Lisäksi hän, tämä kameleonttimainen olento, peitti ovelasti sen ainoan kuolleen eläimen ruumiin, jonka hän onnistui löytämään, kuka tietää mistä, ja mukautti sen arvottomaan kuolevaan muotoonsa (koska ihmisten ruumiit eivät hänen mielestään sopineet hänen ruumiinrakenteeseensa) aristokraattisella iltapuvulla, jossa oli perhonen ja pitkähihainen paita; mikä olisi antanut hänelle, ymmärsin pian, mahdollisuuden jäädä huomaamatta muiden elävien lajien joukossa, joita hän ovelasti kutsui linnaansa ja joita hän sitten hallitsi, eivätkä he enää päässeet ulos (ainakaan eivät niin kuin he olivat tulleet).

Ja niin, näistä alistetuista roduista, ihmislaji jäi ulkopuolelle. Tämä laji pystyi puolustautumaan juuri pelon ansiosta, joka syntyi tiedosta demoneista ja vampyyreista, joita kansanperinne oli aina välittänyt.

Ei niin, että Baron Musta olisi ollut paholainen... ei, koskaan... ja älkää ajatelko edes mitään karmivaa verenimijää... ehdottomasti ei... mutta meidän ihmisten uskomusten, kaikkien, pitäisi mennä paljon pidemmälle kuin nämä naurettavat pahan käsitykset, joita on tähän asti pidetty kuvastamaan tätä kiistämätöntä painajaista.

Sillä hän... oli pahempi kuin yksinkertainen demon tai verenhimoava vampyyri...

Ja ylitti kauas sen sfäärin, joka ympäröi inhoittavaa ja rajoittaa sitä, jotta aivomassat eivät voisi tulvia mielettömyyteen.

Hän oli... aito RUUMISKIERRÄTTÄJÄ!

Ja se balsamoitu ja hyvin pukeutunut ruumis, jonka näette, on jo menneisyyttä!

Uskokaa minua! Olen varma! Sillä ei ole enää tuota eläimellistä muotoa, älkää luottako siihen!

Yksi asia tuosta muotokuvasta on kuitenkin jäänyt hänelle, ja se on vihje, jonka avulla olisi vielä tänä päivänä mahdollista tunnistaa hänet (jos onnettomuus haluaa, että hän tulee lähelle meitä)...

ja se on juuri se armoton valo, jonka voitte nähdä hänen silmissään!

Upeaa lähikuvaa gorillasta, joka on pukeutunut 1800-luvun mieheksi mustalla hevosella.

Antropomorfinen eläin on elegantisti pukeutunut, ja kultainen hansikas on vain yksi hänen ylimystönsä symboleista.

Aristokraattinen nisäkäs kantaa mustaa silinterihattua, ja samaa väriä on hänen kultanappinen takkinsa, joka peittää takin ja hänen paitansa; tämä jälkimmäinen on valkoinen perhosen kanssa.

Mysterioottisella aatelismiehellä on hoitamattomat tummat viikset, ja hänen silmänsä näyttävät loistavan kuin viha, joka ehkä kytee hänessä. Hänen sielunsa palaa, ja hänen vartalonsa takana ulottuu mustien pilvien valtakunta, joka on tuhkansävyinen tulipalon jälkeen auringonlaskun aikaan.

Ehkä yö laskeutuu, ja yömaisema salaperäisine elementteineen alkaa jo materialisoitua.

Kolmiulotteinen taivas näyttää sulkeutuvan hahmon taakse; aurinko pakenee.

Ja kaukana pimeydessä vasemmalla piirtyy salaperäinen linna, ja epäselvät yksityiskohdat, jotka saavat ajattelemaan outoja hahmoja, ehkä ihmisten ruumiita, joita nostetaan vähitellen jotain pimeää oikealla puolella...

Tämä synkkä ja pelottava 3D-illustratio on taideteos, joka on luotu öljyvärimaalauksen tyyliin ja joka voidaan hyvin sijoittaa kauhun, kauheuden, pelottavuuden kategoriaan, vaikka siellä ei olekaan elementtejä, jotka voisivat aiheuttaa erityistä pelkoa.

Huomionarvoista.






*** Türkçe ***

Size, uzun zamandır yayınlamaya iten şeyin ne olduğunu ve bu iğrenç resmin görüntüsünün zaten yapabileceğinden daha fazlasını tarif edeceğim bu karanlık figürü anlatmayacağım.

Ve, inanın bana, bu insanlık dışı ırkımıza karşı bu şiddetli yaratık tarafından tetiklenen intikama yol açan o korkunç olaylara hiçbir gönderme yapmayacağım.

Bununla birlikte, size konuşan kişinin onun için "çalıştığını" bilesiniz... ve bilinçaltımın en derinlerindeki en rahatsız edici görüntüleri aşan ve hala hafızamda olan bu doğa abortusunun alçaklıklarını mümkün olan en kısa sürede başkalarına açıklaması için yalvaran zihnimin çağrısına yalnızca boyun eğeceğim.

O, ne yazık ki onu tanıdığımda olduğu gibi, portre üzerinde hala öyle olan, Antropomorflar Eski Krallığı'nın toprak sahibi ve o yerlerin talihsiz sakinlerinin gerçekte sahip olmaları gereken tüm olası hakları inatçı bir şekilde reddeden Baron Tarquinio Geoffroy'du.

Bu varlık, portresi gibi hala öyle olduğunda onu tanımayanların korkusunu uyandırmayabilecek görünümüyle, hayvan beyni asla tasarlayamayacağı en alçak intikamın lekesini taşımıştır.

Maymunu, on yaşımı doldurmadan tanıdım. Adalet olmayan o topraklarda yaşayan ve o zayıf zamanlarda geçimimi sağlamak için yeterli kaynaklara sahip olmayan büyükanne ve büyükbabalarım tarafından onun gözetimine bırakıldım.

O lanetli günden sonsuza dek, bu goril kılığındaki tanımlanamaz varlığa hizmet etmek ve saygı duymak zorunda kaldım.

Onun hizmetinde geçirdiğim aylar korkunçtu... sonra yıllara dönüştü. Ve geçmişte (beni artık hatırlatmaması için gök lütfen merhametli olsun) onun için çalıştığım o zamanlarda, dünyanın onun anormal insanlık dışı egemenliğinin dışında artık ihtiyaçlarına cevap vermediği için yalnızca insanların kanını isteyen acımasız ruhu tanıdım... onun zaten rahatsız edici "acil ihtiyaçlarına".

Bundan böyle Kara Baron olarak adlandırılması iyi olacak, gerçek korkunç ve tanımlanamaz görünümünü mistifiye etmeyi, ayrıca onu hiçbir ebeveyn ya da kim bilir kimsenin gerçekte ona hiç vermediği sahte bir kimlik adıyla maskelemekle kalmayıp, burada resmedildiği gibi zavallı goril gibi vahşi bir hayvan vücuduyla da gizlemeyi alışkanlık haline getirmişti.

Dahası, bu bukalemun benzeri varlık, nerede bulduğunu bilmediğimiz ölü bir hayvan postuyla kaplı, ölümlü şekline yakışmayan (çünkü insan bedenleri, ona göre, bünyesine uygun değildi) asil bir gece ceketi, papyon ve uzun kollu gömlek ile kurnazca örtündü; bu da ona, çabucak anladığım gibi, kurnazca davet ettiği ve sonra da çıkışlarına izin vermeyeceği (en azından girdikleri gibi değil) kendi şatosundaki diğer yaşayan türler arasında fark edilmeden kalmasını sağlayacaktı.

Ve böylece, bu boyunduruk altındaki ırkların dışında, tam da insan ırkı kaldı. Bu ırk, halk kültürünün her zaman aktardığı şeytanlar ve vampirler hakkındaki hikayelerin bilgisinden doğan korkuyla kendini savunabildi.

Kara Baron bir şeytan değildi... hayır, asla... ve herhangi bir kanlı emici de düşünmeyin... kesinlikle değil... ama bizim, insanların, tüm inançlarımız, bu yadsınamaz kabusun temsili için bugüne kadar düşünülen kötülüğün bu gülünç kavramlarından çok daha ileriye gitmelidir.

Çünkü o... sıradan bir şeytan veya kan açlığı çeken bir vampirden daha kötüydü...

Ve aklın deliliğe taşmasını engelleyen iğrenç olanı çevreleyen ve sınırlayan o küreyi çok aştı.

O... gerçek bir VÜCUT GERİ DÖNÜŞÜMCÜSÜYDÜ!

Ve gördüğünüz o balsamlanmış ve iyi giyinmiş vücut artık geçmişte kaldı!

Bana inanın! Eminim! Artık o hayvan şekline sahip değil, buna güvenmeyin!

Bununla birlikte, o portreden geriye kalan tek şey, hala onu tanımamızı sağlayabilecek (talihsizlik isterse yakınımıza gelirse) ipucu...

ve tam da gözlerinde görebileceğiniz o acımasız ışıktır!

Siyah bir ata binmiş 1800'lerin adamına kılık değiştirmiş bir gorili gösteren muhteşem bir yakın plan.

Antropomorfik hayvan şık giyinmiş ve altın eldiven onun asaletinin sadece bir sembolü.

Aristokrat memeli siyah bir silindir şapka taşıyor ve aynı renk ceket, palto ve gömleğinin üzerindeki altın düğmelerle; bu sonuncusu kelebek yakalı beyaz.

Gizemli soylunun bakımsız koyu sakalları var ve gözleri içinde yanan bir öfke ateşi gibi parlıyor. Ruhu yanıyor ve arkasındaki heybetine günbatımı sonrası yangın küllerinin rengini alan siyah bulutların bir egemenliği uzanıyor.

Belki gece iniyor ve sırlarıyla gece manzarası zaten somutlaşıyor.

Üç boyutlu gökyüzü arka plandaki figürün arkasında kapanıyor gibi görünüyor; güneş kaçıyor.

Ve uzakta, karanlıklar arasında solda gizemli bir kale beliriyor ve sağda karanlık bir şey tarafından yavaş yavaş kaldırılan insan bedenleri olabilecek belirsiz ayrıntılar...

Bu kasvetli ve korkutucu 3D illüstrasyon, özel bir korku uyandırabilecek hiçbir öğe olmamasına rağmen, korku, iğrenç, dehşet kategorisine rahatlıkla yerleştirilebilecek yağlıboya tarzında yaratılmış bir sanat eseridir.

Dikkate değer.



***中文翻译***

我不会告诉你是什么促使我现在在这么长时间后发布这幅阴郁的图像，我将要描述的内容比这幅已经令人谴责的画作所能传达的更多。

而且，相信我，我不会提及那些可怕的事件，这些事件导致了这个暴力生物对我们人类的复仇。

然而，请知道，跟你们说话的人曾为他“工作”过……我只会屈从于我内心的召唤，它恳求我尽快向他人揭示这个自然的堕胎仍然在我记忆中的卑鄙之事，超越了我最深层潜意识中最令人不安的影像。

他在最初的时候，哦，我不幸地认识他，塔尔基尼奥·杰弗罗男爵，古老的类人王国的土地所有者，顽固地否认那些不幸居民本应拥有的所有可能权利。

这个生物，其外貌可能不会在没有认识他时给人以恐惧，但他却沾染了动物大脑所能想象的最卑鄙的复仇。

我在十岁之前就认识了这个猿类。当时我被我的祖父母留给他，他们住在那些没有正义的土地上，因为在那些贫瘠的时期，他们没有足够的资源来供养我。

因此，从那一天起，我不得不永远地侍奉和敬畏这个伪装成大猩猩的不可定义的实体。

我在他服务的那些月份是可怕的……后来变成了多年。在那些过去的岁月中（愿上天怜悯我，不再让我回忆起这些），我认识了那颗无情的灵魂，她仅仅因为世界在他非人类的异常统治之外不再满足他的需求而要求人类的鲜血……他那令人厌恶的“迫切需求”。

从现在起，称他为“黑男爵”是合适的，他习惯于神秘化他真实的可怕和不可定义的外貌，并且不仅用一个虚假的身份名称掩盖（实际上没有任何父母或其他人曾给他过的名字），还用一个伪装的野生动物的身体，比如我们在这里看到的可怜的大猩猩。

此外，这个变色龙般的生物巧妙地覆盖了他能找到的唯一一具死去的动物尸体，不知从何而来，并将其调整为他那不配的死亡形态（因为人类身体在他看来并不适合他的体型），穿上了一件带有蝴蝶结和长袖衬衫的贵族晚礼服；这使得他，正如我很快意识到的，能够在他巧妙邀请到他的城堡的其他生物中不被注意，而他自己则会统治这些生物，不再让它们离开（至少不是以它们进入的方式）。

因此，在这些被征服的种族中，正是人类种族被排除在外。这个种族能够通过对民间传说中一直传递的关于恶魔和吸血鬼的故事的恐惧来保护自己。

并不是说黑男爵是个魔鬼……不，绝对不是……也不要想象成任何可怕的吸血者……绝对不是……但是我们人类的所有信仰，应该远远超越这些至今被认为是描绘这一不可辩驳的噩梦的可笑的邪恶概念。

因为他……比一个简单的恶魔或渴求鲜血的吸血鬼更糟糕……

而且他远远超出了环绕着可憎之物的领域，使得脑部的部分无法溢出到疯狂中。

他是……一个真正的尸体回收者！

而你们看到的那个被防腐处理并穿着得体的身体已经是过去的事情了！

相信我！我很确定！它不再拥有那种动物的形态，不要相信这一点！

然而，那个肖像中有一件事仍然留在他身上，那就是可以让我们至今仍能识别他的线索（如果不幸让他靠近我们）……

那正是你们可以在他眼中看到的那种无情的光芒！

一幅骑着黑马的19世纪男子伪装成大猩猩的壮观特写。

这个人形动物穿着优雅，金色手套只是他贵族身份的一个象征。

这位贵族哺乳动物戴着黑色高顶帽，他的外套和衬衫上的金色纽扣也是同样的颜色；后者是带有蝴蝶结的白色。

这位神秘的贵族留着蓬乱的深色胡须，眼睛似乎闪烁着愤怒的火焰，或许在他心中燃烧着。他的灵魂在燃烧，而在他身后延伸着一片黑云的领域，颜色如同日落时火灾后的灰烬。

也许夜幕正在降临，夜景与其神秘元素已经开始显现。

三维天空似乎在前景中的人物后面关闭；太阳正在逃跑。

在远处，黑暗中左侧显现出一座神秘的城堡，以及一些模糊的细节，让人联想到奇怪的身影，也许是被某种黑暗的东西逐渐抬起的人体……

这幅阴郁而恐怖的3D插图是一件艺术作品，采用油画风格创作，完全可以归入恐怖、可怕、惊悚的类别，尽管没有任何元素可以引发特别的恐惧。

值得注意。









*** 日本語訳 ***

私は、なぜ今、長い時間を経てこの陰鬱な姿を公表することにしたのか、これから説明することはありません。このすでに非難されるべき絵の視覚ができること以上に、私がこれから説明することができることはありません。

そして、私を信じてください、私はこの暴力的な存在が私たち人類に対して引き起こした復讐につながる恐ろしい出来事については、何の言及もしません。

しかし、あなたたちに話している者が彼のために「働いていた」ことを知っておいてください…そして、私は私の心の呼びかけに屈することになります。それは、できるだけ早く他の人々にこの自然の堕胎の卑劣さを明らかにするよう私に懇願しています。それは、私の記憶の中にまだ残っていて、私の最も深い無意識の中の最も不安なイメージを超えています。

彼は、私が不幸にも彼を知ったときの初めに、バロン・タルキーニオ・ジェフロワ、古代の人間型王国の土地所有者であり、あの場所の不幸な住民が実際に持つべきだったすべての権利を頑固に否定する者でした。

この存在は、ポートレートに描かれたようにまだその姿であった時に彼を知らない者には恐怖を与えないかもしれませんが、動物の脳が考えられる最も卑劣な復讐の汚名を被っています。

私は、まだ10歳にも満たない頃にこの霊長類を知りました。私は、正義のない土地に住む祖父母によって彼に預けられました。彼らは、その貧しい時代に私の生活を支えるための十分な資源を持っていませんでした。

その日から、永遠に呪われた日から、私はこのゴリラの姿をした定義できない存在に仕え、敬意を表さなければなりませんでした。

彼のもとで過ごした数ヶ月は恐ろしいものでした…それは後に何年にもなりました。そして、その過去の中で（天が私に思い出させないように慈悲を与えてくれますように）、私は、彼の非人間的な異常な支配の外の世界がもはや彼の必要に応えていないために、ただ人間の血を要求する冷酷な魂を知りました…彼のすでに不快な「緊急の要求」に対して。

これからは、彼をこの「真の」称号で呼ぶのが良いでしょう、バロン・ブラックは、彼の本当の恐ろしい姿を神秘化し、また、彼に実際に与えられたことのない偽の識別名の下に隠すことに慣れていました（誰も彼に実際に与えたことがない）また、ここで描かれているようなかわいそうなゴリラのような野生動物の偽の体を使って。

さらに、彼は、このカメレオンのような存在は、どこから見つけたのか分からない唯一の死んだ動物の皮を巧妙に覆い、彼の不名誉な死の姿に適応させました（人間の体は、彼にとっては、彼の体型には合わないと考えられていました）アリストクラティックなイブニングジャケットに蝶ネクタイ、長袖のシャツを着て；これにより、私はすぐに理解しましたが、彼は巧妙に彼の城に招待した他の生物の中で目立たずに過ごすことができ、その後、彼自身がそれらを支配し、もはや出られないようにしました（少なくとも彼らが入った方法では）。

したがって、これらの征服された種族の中で、まさに人間の種が外れました。この種は、フォークロアが常に伝えてきた悪魔や吸血鬼の物語の知識から生じた恐怖のおかげで自衛することができました。

バロン・ブラックが悪魔であったわけではありません…いいえ、決して…そして、どんな陰惨な血を吸う者を考えないでください…絶対に…しかし、私たち人間の信念は、すべて、今日まで考えられているこの笑える悪の概念を超えて、あの否定できない悪夢を描くためにもっと進むべきです。

なぜなら、彼は…単なる悪魔や血を渇望する吸血鬼よりも悪かったからです…

そして、彼は、忌まわしいものを取り囲む領域をはるかに超え、脳の部分が狂気に溢れ出すことができないように制限しました。

彼は…本物の 体のリサイクル業者でした！

そして、あなたが見るその防腐処理されたきちんとした服装の体は、もはや過去のものです！

私を信じてください！私は確信しています！それはもはやその動物の形を持っていません、これを信じないでください！

しかし、その肖像の中で、彼に残った唯一のものは、今でも彼を認識するための手がかりです（もし不幸が彼を私たちの近くに連れてくるなら）…

それは、まさにあなたが彼の目に見ることができるその無情な光です！

黒い馬に乗った19世紀の男性に扮したゴリラの壮観なクローズアップ。

この人間型動物は優雅に装い、金色の手袋は彼の貴族性の象徴の一つに過ぎません。

この貴族的な哺乳類は黒いシルクハットをかぶり、同じ色の金ボタンのジャケットがコートとシャツの上にかかっています；後者は蝶ネクタイ付きの白です。

この神秘的な貴族は無造作な黒いひげを持ち、彼の目はおそらく彼の内に燃えている怒りの炎のように輝いています。彼の魂は燃えており、彼の背後には、夕焼けにおける火災後の灰の色をした黒い雲の支配が広がっています。

おそらく夜が訪れ、夜の風景がその神秘的な要素とともにすでに具体化しつつあります。

三次元の空は前景の人物の後ろで閉じられているように見えます；太陽は逃げています。

そして遠く、暗闇の中で左側に神秘的な城が浮かび上がり、右側には何か暗いものによって徐々に持ち上げられる奇妙な姿、あるいは人の体の不明瞭な詳細が見えます…

この陰鬱で恐ろしい3Dイラストは、油絵スタイルで作成されたアート作品であり、恐怖、恐ろしさ、恐怖のカテゴリーに完全に分類されることができるものであり、特に恐怖を引き起こす要素はありません。

注目に値します。

相关主题

DarkGorillaAnimalCreatureHorse